Jee jee,
ja vituiksihan kaikki menee silloin kun se vaan on mitenkaan mahdollista. Nyt vituttaa sen verta paljon etta sita on aika mahdotonta sanoin kuvata.. Ainoa juttu mita talta koko kolmen viikon reissulta odotin todella paljon menee tietenkin vituiksi..
Ok, alkuasetelmakaan ei ollut hyva, yksin olin lahdossa. Noh se nyt ei suuermmin haitannut menoa mutta kun paasin paikkaan josta bussin tuli lahte vuoristoon, selviaa etta bussi on levinnyt ja Janne jaa ilman vuoria. Paikan pitaja olis lahtenut heittamaan mut sinne vuorille sen pratkalla, mutta en voinut lahtea koska ei ole takuita etta paasisin sieltas huomenissa ajoissa pois.
Noh, nyt hengailen sitten yksikseni koko paivan taalla hotlalla ja nielen vihaani.. Anteeksi nyt kaikille jotka pahastuivat hiukan kirosanoilla varustetusta tekstista, mutta toisaalta tatakaan pakko ole lukea ja mua saa naa hommat ihan rauhassa vituttaa..
Nyt voi rehellisesti sanoen jo kertoa etta odotan kotiin paasya aikalailla.. no lusitaan loput paivat viela taalla.. Ja onhan mulla viela se kiva bussimatka jaljella..
Mun osalta palataan asiaan Suomessa, enaa ei rehellisesti sanoen ole mitaan painokelpoista sanottavaa taalta.
Janne kiittaa ja kuittaa, villi Ita vaikenee..
2 comments:
Ainahan se menee niin, että mitä lähemmäksi loppu tulee sen kivempaa olisi jäädä.
Sanna said to Miika..
No koitappa nyt elossa tulla takasin!
Hei,
Harmillista, että vuorilla käynti ei toteutunut. Varmaan matkaväsymys osaltaan lisää hatutuksen määrää. Lohtuna on, että retkiä vuoristoon voi tehdä uuden reissun yhteydessä, minnekä se sitten suuntautuukin.
Yritä nautiskella vielä lomasta, täällä kotona odottaa arjen rutiinit.
Muutaman viikon kuluttua kotiin palaamisen jälkeen muistuu rasittavakin matka hienona muistona ja kokemuksena. Jäämme odottamaan seuraavaa yhteyden ottoasi.
Voimia ja paljon Terkkuja:
Kari ja Sirpa
Post a Comment